En ole aikaisemmit pitänyt blogia yllä, katsotaan mitä siitäkin sitten tulee :) Ajattelin pitää tätä ihan omaksi iloksi yllä, jos tänne joku eksyy, niin terve tuloa vaan :)

Voisin vähän kertoa itsestäni. Eli olen 20-vuotias nuorinainen Uudeltamaalta, valmistuin viime vuoden keväällä lastenohjaajaksi. Voisi sanoa, että työura on lähtenyt hyvin vauhtiin. 9 kuukautti toimin määräaikaisena lastenhoitajana päiväkodissa ja ensi kuussa aloitan uudessa paikassa äitiysloman sijaisuuden. :) 
Minusta on ilo työskennellä lasten kanssa, itsellä on kaksi kummilasta, poika on kohta 2-vuotias ja tyttö täyttänyt 4-vuotta. Josko sitten ensi viikolla lähtisi viemään sankarille synttärilahjan :) 
Tänään alkoi sitten jälleen 2 viikon pesti tuttavien koiran hoitajana. Kahtena edellisenä kesänä sama homma takana. Kyseinen koira on siinä mielessä harmillinen tapaus, kun se vetää lenkillä - eikä kuuntele oikeen mitä sille sanoo. Haastavaakin tekee se, kun koira veti ainakin tänään päivälenkillä ihan älyttömästi. Kyse ei ole siitä, ettenkö koiran kanssa pärjäisi :) Viime kesänäkin sen sain ruotuun ja tänää iltalenkki meni hyvin. Saapi nähdä mitä se on huomenna. 

Työuralla on tosiaan käyny tuuria, kun monien hakemusten joukosto päässyt ainakin siihen yhteen haastatteluun ja sieltä naksahtanut sitten se paikka lastenhoitajana :) Kyllä saa olla kiitollinen! Keväästä oli kovakin stressi, että mitenkä käy, jääkö työttömäksi vai ei. Ja millä sitä sitten oisi vuokran maksanut, kun viime vuoden aikana elin jonkin 5 kuukautta tuilla - ei ollut oikein vaihtoehtoja, sillä kotoa lähteminen tuli niin nopeasti päätetyksi. Enää en halua tuilla elää ja nautin siitä, kun saan käydä töissä. Työ tuo arkeen niin paljon vaihtelua ja varsinki eritoten rutiinia. :)

Noh, parisuhteet on kaikki ollu niin pepusta. Varsinkin viimesin. Olin 10 kuukautta parisuhteessa ihmisen kanssa, joka väitti hyväksyneensä mut tämmöisenä kun olen, mutta sitten sieltä tuli koko ajan jotain, että "mut voisit olla kevyempi". Ja se miten se puhu mulle, ei todellakaan ollut mitään kivaa kuultavaa. Miksi en heti jättänyt? Mulla alkuhuuma kesti reilu 6 kuukautta, jolloin ei osannu ajatella kun tunteella, sen jälkee huomasin, et itessä tapahtu jotain ja sen jälkeiset riidat ja muut alko pikku hiljaa herättää itessä ajatusta, mut sit sitä toivo, et se toinen muuttuis. Mut ei. 2 kuukautta ennen eroa uhkasin eräs aamu lähteä vaan menemään, että se ois ollu siinä - en pystyny. Mut sen jälkeen vaan aloin kypsytellä ajatusta erosta ja mietin, et "ois vaan pitäny lähteä". Sitten mä vaan lähdin ja jätin kirjeen pöydälle. Näin myöhemmin kun olen miettiny sitä käytöstä muihin suhteisiin, niin kyllä sillä oli selkeesti viittausta siihen, että se ois narsisti. 
Puhumalla ja tunteiden käsittelyn jälkeen nyt on jo helppoa ja muut ihmiset kiinnostaa :) Elämä on paljon helpompaa, ku se ainainen stressi on ohi! Elämä hymyilee :) Tosin nyt sit kaipaa jotakuta vierelle, jonka kainaloon käpertyä, halia ja olla lähellä. Kyllä sitä läheisyyttä kaipaa.
Mä vaan haluisin sen löytää sen oman kullan vierelle, mut tuntuu, et se on liikaa vaadittu. Kun sitä on pyöree, ni tuntuu, ettei ketää kiinnosta. Baareissa on jokusen verta tullu pyörittyy, mut ne ei oo mun paikka. Pitäis ehkä opetella liikkuu yksin kaupungil, ehkä sit joku uskaltais lähestyy? Tai mistä mä tiiän, ei tähänkää mennes. Mut sitte taas, ei se löydy ettimälläkää.

Tiedän, että mulla on elämässä kuitenki kaikki hyvin, on kavereita ja ystäviä, joihin luottaa. Työ ja katto pään päällä. Perhe, noh on se ihan jees, mut se mitä helvettiä jouduin porukoiden luona kestämään, ni ei se ollut kivaa. Nyt ehkä helpottanu vuoden aikana, mut emmä niihin luota tai mitää, ja hermo palaa kii nopeesti.

Vietän tosiaan kesälomaa ja on kiva, kun voi tehä spontaanisti mitä haluaa ja mennä miten vaan. Tietysti unirytmi kärsii, mut mitäs pienistä :D
Viikon aikana on tullut nähtyy 3 alle 2 kuukauden ikästä poikavauvaa - kavereiden lapsia :) Suloisia ne kääröt on, ei sitä voi kieltää :)
Ja kuulin yhden toisen kaverin eronneen äskettäin myös - on kiva, kun tavallaan löytyy se vertaistuki läheltä :)
Ens viikolla olis ainaki tiistaina tarkotus lähtee Hesaan Radio Aallon ilmasta konserttia katsomaan. Toivottavasti se ei heittäis vettä ihan älyttömästi silloi :D

~ Marbled